Tulimme juuri kotiin pitkän päivän päätteeksi…

Kämppä oli täynnä pölyisiä jalanjälkiä ulko-oven, alakerran wc:n ja yläkerran pesuhuoneen välillä. Eikä siinä vielä kaikki. Yläkerran pesuhuone oli jätetty päivän päätteeksi tähän kuntoon:

Tikkaat oli jätetty pitkin poikin koko pesuhuonetta ja imuri keskelle lattiaa. Ja lattia oli täysin paskanen silikonipalasista ja pakkelista.

Ja sitä paskaa oli kulkeutunut parketille saakka.

Imuria ei kannata edes harkita ottaa esille, koska kymmenen tunnin kuluttua samat kaverit tulevat uudestaan likaamaan kotimme.

Kuulostanko jotenkin epätoivoiselta? No, tavallaan olenkin.

Laitoin kuvallisen tekstiviestin urakoitsijalle ja pyysin heitä jatkossa siivoamaan jälkensä vähintään niistä tiloista, joissa oleskelemme. Varsinkin pesuhuone olisi ihan kiva, että se olisi suhteellisen siisti, että sinne viitsii edes mennä peseytymään.

Huhhei. Kai se siitä. Tsemppiä.

Miksi aina ne viimeiset asiat kestävät niiiiiiiiin kauan saada tehtyä? Alakerran wc on edelleen vaiheessa ja käyttökelvoton. Myös yläkerran pesuhuoneessa on vielä fiksailtavaa. Saunassa sähkärillä on pari pientä asiaa edelleen tekemättä.

Alakerran wc:n tilanne tiistaina aamulla.

Yläkerrassa puolestaan väriseinät ovat haaste. Ne maalattiin kesäkuun alussa, mutta maali ei ole VIELÄKÄÄN kuivunut. On itsestään selvää, että maalissa on joku vika, kun se ei ole kolmessa kuukaudessa kuivunut – mutta se, että on kestänyt kaksi ja puoli kuukautta saada asialle tehtyä jotain, on eri asia. [Syvä huokaisu…]

Urakoitsija kävi eilen koemaalaamassa neliömetrin kokoisen alueen toiselle väriseinälle ja on nyt tulossa uudestaan tarkistamaan, onnistuuko pelkkä ylimaalaus. No ei onnistu, koska maali ei ole kuivunut. Ei muuta kuin uusi soitto Teknosin asiantuntijoille ja uutta korjausohjetta. Pahimmassa tapauksessa koko seinä joudutaan ensin hiomaan ja sitten tasoittamaan ja maalaamaan. Arvatkaa onko se pölyistä hommaa sisustetuissa huoneissa ja kodissa yleensä…

Jos katsot tarkkaan, näet beigeen seinään maalattun neliömetrin suuruisen koealueen. Sävy on hieman tummempi, mutta edelleen yhtä nihkeänkostea kuin muu beige seinä.

Vaiheessa olevat työt ovat asia erikseen. Eniten puistattaa se, että meillä edelleen hyppii erilaisia työmiehiä kodissamme vaikka muutosta on pian neljännes vuosi. Haluan oman rauhan omaan kotiin. Haluan vain oman mieheni, en eri ikäisiä ja näköisiä tuntemattomia raksaheppuja. Haluan olla vain kahdestaan ja nauttia siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi – oman talon ja oman kodin.

Muuttopäivänä 15. kesäkuuta ostettu samppanja on edelleen avaamattomana jääkaapissa. Sen aion avatta isolla poksahduksella sitten, kun olemme oikeasti kahden. Sitten, kun tuntemattomat työmiehet ovat jättäneet meidät rauhaan ja urakoitsijoiden viimeiset laskut ovat maksettu.

Sitä päivää odotellessa.

Olohuoneen pöydän alle pitää hankkia matto. Maton muoto pitää olla pyöreä ja halkaisija saisi olla 200 cm.

Alunperin olin ajatellut punaista mattoa, mutta mallailin semmoista ja väri ei sovi lainkaan pähkinäparketin ja harmaan sohvan kanssa. Onneksi tuli kokeiltua – nyt tiedän.

Vaihtoehtona olin hakenut Iskusta kotiin mallailtavaksi myös raikkaan limenvihreän Stick-maton, ja väri sopii noin sata kertaa paremmin. Punaisen maton ollessa tunkkainen tämä väri tuo raikkautta koko olohuoneeseen. I like.

Limenvihreä Stick-matto olohuoneemme lattialla. Koko on liian pieni, muttä väri ja muoto sopivat.

Stick-maton huono puoli on hinta ja toimitusaika. Matto tehdään käsityönä Intiassa ja sen toimitusaika on peräti 3-4 kuukautta, koska haluamaani kokoa ei valmisteta standardimittojen puitteissa. Lisäksi hinta on aika suolainen: reilusti yli 500 euroa. Hieman askarrutti myös matosta saatu kuluttajapalaute, jonka mukaan maton alla olevat solmut ovat sen verran kovat, että ne saattavat jättää merkit pehmeään parkettiin. Vaikka on kuinka hienon näköinen matto, tästä ei kyllä tule meidän matto… Plääh…

Seuraavana vaihtoehtona hain kotiin mallailtavaksi VM-Carpetin omenanvihreän Tessa-maton. Ihan jees, mutta vihreä väri tuntuu lattealta ja tunkkaiselta sähäkän Stick-maton jälkeen. Hintaa matolla halutussa koossa ja muodossa olisi ollut reilu 300 euroa.

VM-Carpetin Tessa-matto testissä.

Tessa lähikuvassa.

Google on kyllä hyvä keksintö, koska löysin hakukoneen avulla Kauhavalla toimivan Carpet Syväsen, jolta löytyi tämä iloinen piristys: Omenanvihreä Shining.

Shining omena.

Metsästettyäni mattoa pk-seudun eri matto- ja sisustusliikkeistä soitin lopulta Kauhavalle kysyäkseni, mistä matto löytyy pk-seudulla. Huonoja uutisia: kukaan ei ole ottanut mattoa valikoimiinsa pk-seudulla ja mattoa ei myöskään saa haluamassani koossa. Plääh tällekin.

Carpet Syväseltä löytyi vielä toinen varteenotettava vaihtoehto: Vivaldi.

Vivaldin nukka on hieman pidempi kuin Tessa-matossa ja väri on vaaleampi ja hieman sähäkämpi. Kiiltävä matto ei kuitenkaan ole, kuten Stick ja Shiny olivat. Carpet Syväsen myyjän mukaan Vivaldi-maton pitäisi myös olla helppohoitoinen. Ainoa asia, josta en niin tykkää matossa on se, että nukka on kaksivärinen. Siinä on valeampaa ja tummempaa omenanvihreää. Okei, kauempaa katsottuna värit sulautuvat yhteen ja pinnasta tulee eloisa, mutta…

Vivaldi.

Pitänee vielä hakea Vivaldi-matto testiin ennen maton tilaamista (mikäli tähän vaihtoehtoon päädymme). Hintaa matolla pyöreänmuotoisena ja kaksi metriä isona on reilu 300 euroa, eli sama kuin Tessalla.

Ollaan vihdoin päästy siihen pisteeseen, että pihallemme kärrätään huomenna multaa. Kohta pääsemme siis kylvömään nurmikkoa!

Päivän aikana pihamaata on valmisteltu multakuljetusta varten. Kakkosautopaikan kivituhkapetiä on laajennettu siten, että se nyt ulottuu myös kulman taakse. Kulman takana on terassiovi, jonka eteen on tarkoitus perustaa keittiön yrttipenkit. Penkkien alle ja ympärille ei tule multaa eikä nurmikkoa. Nurmikko olisi vain vaikea pitää siistinä penkkien kapeissa väleissä.

Kakkosautopaikka näkyy kuvan oikeassa laidassa. Keittiön puutarhapenkit tulevat kulman taakse, kaivurista oikealle.

Astuessaan ruokailutilan ovesta ulos yrttipenkit ovat heti käden ulottuvilla.

Tuosta alkaa sitten kukkapenkit ja nurmikko…

Myös ajoväylä appivanhempien autotallille on laitettu kuntoon. Ajoväylän alusta on tehty kivituhkasta ja talojemme väliin tulee nurmikkomultaa.

Etualalla näkyy kivituhkasta tehty ajoväylä appivanhempien autotallille. Multaa tuodaan huomenna ajoväylän ja tukimuurin väliin.

Tielle vievä ajoliuska tuntuu tässä vaiheessa ruhtinaallisen leveältä, kun kivituhkaa on levitelty koko leveydeltä. Liuskan molemmin puolin tulee mukulakivireunukset, joka varmaan kaventaa ilmettä jonkun verran.

Leveä on ajoliuska tielle. Onhan tuo jyrkkä edelleen siitä huolimatta, että ajoliuskaa on saatu loivennettua merkittävästi. Oikealla ylhäällä näkyy huomista parvekevalua varten nikkaroidut tukilaudat.

Parvekevalu on tilattu huomisaamuksi. Kyseessä on siis parvekkeen loppuvalu siltä osin, kun parveke ei ole rakennuskiellossa. Rakennuskiellossa oleva osa on autokatoksen yläpuolella oleva osa. Saunan yläpuolella oleva osa on rakennuskelpoinen.

Valuvalmisteluja.

Sain mukavan yllätyksen tänään aamulla, kun Musta peltikatto -blogin Riitta oli jättänyt minulle viestin omaan blogiinsa. Kyseinen ”tunnustus” on blogini toinen. Ensimmäisestä tunnustuksesta en ole vielä kirjoittanutkaan vaikka olisi pitänyt. Pitääpä siis ryhdistäytyä. Kiitokset Riitta hauskasta tehtävästä 🙂

Tunnustuksen saaneen kuuluu

• kiittää ihmistä, jolta sai tunnustuksen
• tehdä tunnustukseen liittyen postaus
• vastata alla oleviin kysymyksiin ja
• jakaa tunnustus eteenpäin kymmenelle ihanalle blogille ja tiedottaa heitä asiasta.

1. Suosikkiväri?

Dessi

3. Suosikkinumero?

Kuva: Finlayson

Tällä viikolla saatiin tehtyä pihan tukimuurit. Aloitimme urakan jo edellisellä viikolla, mutta totesimme pian, ettei maallikko sitä pohjaa osaa tehdä kunnolla, kun maaperämmekin on sen verran haastava. Saimme siis ammattiapua tiistaina ja keskiviikkona.

Ammattikivimies teki meille pohjat ja ensimmäisen muurikivirivin, jonka jälkeen latosimme loput kivet itse. Muurin onkalot täytettiin raudalla ja betonilla. Hienon näköiset niistä tuli.

Muurikivien naputustyö on valmis.

Appiukko lyö teräspuikot muurin reikiin.

Kun teräspuikot ovat paikallaan, kolo täytetään betonilla.



Voilá! Teräspuikko ja betoni ovat paikallaan. Tähän päälle tule enään muurin kansikivi.

Job well done – ja hyvältä näyttää!

Kun tukimuurit olivat valmiit maaurakoitsija pääsi jälleen hommiin. Lauantainakin he tuossa pihalla häärivät, tasoittivat ja täryttivät pihaamme.


Kaivurilla leviteltiin kivituhkaa koko takapihalle. Tuohon oikealle tulee toinen autoapaikkamme.

Valmista jälkeä rupeaa näkymään ja etupihan kokokin valkenee vähitellen…

Kuvakulma tieltä katsottuna. Jyrkkää ajoliuskaa loivennetaan kuvassa näkyvien kasojen verran.



Naapurin ja meidän välinen tonttiraja. Aita on jäänyt hassun näköisesti kahden tukimuurin keskelle, mutta parempaan ei pystytty sopimaan naapurin kanssa.

 Pihamaa saadaan ilmeisesti valmiiksi ensi viikon aikana!

Mattias Ståhlbomin Muutolle suunnittelema pelkistetty E27-riippuvalaisin löyisi paikkansa talomme yläkerrasta toisesta pikkumakuuhuoneesta. Hankin niitä kaksi kappaletta punaisenvärisinä Formverk-liikkeestä. Pitkät johdot ovat vielä asettelamatta, joten kuvaa itse tilasta joudutte vielä odottamaan hetken.

Voihan vitalis, että oli mukavat juhlat lauantaina. Myös senkin takia, että saimme asunnon vihdoin siivottua katosta lattiaan. Myönnän, että jokunen pussi sekalaista tavaraa tuli lopuksi ängettyä eri kaappeihin, mutta aika hienosti saimme kuitenkin kaikki asiat kondikseen.

Vieraita oli päivän aikana peräti 50 – onneksi sää suosi ja saimme terassin hyvään käyttöön. Anoppi oli väkertänyt aivan mahtavan näköiset voileipäkakut ja itse innostuin leipomaan sekä sämpylää että pullaa. Vieraiden tuomien omien grillieväiden lisukkeeksi tarjosimme raikasta, mintulla ja sitruunamehulla höystettyä bulgursalaattia. Kiitokset siis kaikille talon käyttöönottojuhlien osallistumisesta!

Kuvia en omista juhlista saanut otettua ja ehkä hyvä niin, niin sain nautittua päivästä ja ystävien läsnäolosta paremmin.

Tänään työt jatkuvat sekä sisätiloissa että pihalla. Sisällä tehdään vielä viimeisiä viimeistelytöitä (listoja, korjausmaalauksia jne.) ja ulkona aloitettiin tukimuurin tekeminen.

Kohta pääsemme nauttimaan omasta talostamme ihan itse, ilman erilaisia työmiehiä ympärillämme!

En usko ennen kuin näen – eli vielä on epävarmaa, valmistuuko saunaosasto lauantaiksi vai ei. Haaleaa vihreää valoa on kuitenkin havaittavissa!

Lasit asennettiin tiistaina aamusta alkaen. Nelisen tuntia tuohon meni.

Harvian Kivi-kiuas odottaa asentamista. Taustalla näkyy, että saunalauteitakin on jo alettu rakentamaan.

Oven leveys on 900 mm – kapeampi, vaikkapa 800 mm, olisi kyllä riittänyt. Mutta komeahan tuo iso lasiovi kromipuitteineen on.

Katon spotit ovat vielä asentamatta. Ja loppusiivous jäänee perjantai-illaksi ja/tai -yöksi, mikäli sauna valmistuu ajoissa…


Pidetään siis peukkuja!

Viikonloppu oikein sujahti vauhdilla ohi!

Lauantaina tehtiin isompi autokierros Klaukkalan Sportian kautta Vantaan Ikeaan, rautakauppaan ja mattopesulaan.

Ikeassa tuli toivottavasti asioitua viimeisen kerran ainakin suurten tavaroiden hankinnassa. Jokunen pieni ruuvi, koukku, tanko jne. joudutaan vielä hakemaan, mutta muilta osin tarvittavat kalusteet ovat nyt hankittu. Sitten joskus niitä kalusteita voi päivittää parempiin, jos Ikean kamat rupevat tympimään liikaa. Mutta juuri nyt ne saavat kelvata.

Kalusteista olohuoneen matto vielä puuttuu. Haluan semmoisen lämpimän punaisen ison ja pyöreän pörrömaton – pitäisi vaan keksiä, mistä juuri SE matto löytyy. Aluksi suunnitelmissa on käydä katsastamassa WM-Carpetin outlet-myymälän tarjonta. Toivottavasti maton toimitus ei ole ihan mahdoton…

Lauantaisen aurinkoisen kauppakierroksen jälkeen pääsimme kotiin sateiselle Viikatetielle. Iltapäivällä oli tarkoitus aloittaa tukimuurin rakentaminen. Onneksi sade laantui pian ja apujoukkokin saapui paikalle. Iltapäivän aikana saimme valmiiksi asennushiekkapedin. Sunnuntaina mies naputteli siihen ensimmäiset kivet. On tosin pakko myöntää, ettei tehtävä ole kovin helppo meidänlaisille keltanokille…

Sunnuntaina meillä oli siivouspäivä. Minä ja kaksi siskoani siivottiin koko talo katosta lattiapintaan. Yksi hinkkasi viimeisiä ikkunoita, jotka jäivät pesemättä aiemmin. Samalla hän asensi avattavien ikkunoiden sälekaihtimet. Toinen putsasi yläkerran pesuhuoneen seinäkaakelit ylärajasta saakka – korkeutta pesuhuoneessa on paikoittain yli 3 metriä. Pölyiset säilytyslaatikot pyyhittiin ja laitettiin paikoilleen komeroihin ja hyllyihin, kalusteita kasattiin, takka putsattiin, portaan lasikaiteet kiillotettiin jne. jne. Työntäyteinen päivä siis kaiken kaikkiaan. Vain lattian lopullinen puunaaminen jäi tekemättä.

Viikonlopun aikana urakoitsijakin on uurastanut saunapaneleiden parissa. Saunan takaseinä on jo kokonaan paneloitu ja toinen sivuseinäkin on melkein valmis. Seinien jälkeen kattopanelit pitää vielä saada paikoilleen, koska huomenna saunalasit asennetaan!

Tällä kertaa postaus on kuvaton – pakko rientää oikeisiin töihin. Lisää kirjoituksia ja kuvia myöhemmin!