Loppuviikkoa on siivittänyt uutiset Japanista, jossa osa perheestäni asuu, sekä perjantaista sunnuntaihin kestänyt mediavalmennus nuorille partiolaisille.

Ennen perjantain tapahtumia olohuoneen korkean tilan valaisimen metsästästys kuitenkin jatkui. Kävin viikon aikana läpi Helsingin Fredrikinkadun sisustus- ja valaisinliikkeet ja bongasin italialaisen valaisinsuunnittelijan Marco Zottan Bilumenille suunnitteleman valaisimen. Astrislim -valaisin on erittäin modernin näköinen, mutta sen krominen pinta ilmaisee mielestäni jotain retroakin.

Astrislim-valaisin.

Ensimmäisellä silmäyksellä valaisin ei kovasti hetkauttanut ja kerkesinkin jo lähteä liikkeestä, ennnenkuin muistikuva valaisimesta palasi meileen. Jotain siinä on, koska tuo muistikuva ei ole jättänyt rauhaan.

Valaisimen hinta on 800 euroa, mikä on neljä kertaa enemmän kuin ykkösvalintamme Habitatin Lille-valaisin. Aika kallista, mutta kuitenkin yli 300 euroa edullisempi kuin toinen miellyttävä valaisinmahdollisuus: Valaisin Grönlundin Elysee-valaisin.


Elysee-valaisin.


Astrislim-valaisin on myös saatavissa italialaisen designverkkokaupan kautta hintaan 517 euro, mutten tiedä voiko tuohon luottaa…

Onko sinulla kokemuksia valaisimen tai muun sisustustuotteen ostamisesta ulkomaisen verkkokaupan kautta?

Kuten edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin, suurin osa seinistämme maalataan yksinkertaisella ja kauniilla valkoisella. Valkoisena kelpaa meille hyvin maalarin valkoinen, eli Tikkurilan värimaailmassa myös tunnettu nimellä Höyry.

Maalarin valkoinen, ”Höyry”, sävynumero G497.

Alakertaan tulee valkoisen lisäksi tehostevärinä harmaata ja viininpunaista. Harmaan tarkka sävy ei vielä ole valittu, mutta se maalataan seinälle, joka viettää keittiöstä ruokailutilaan.

Viininpunaista maalia laitetaan eteisen ja saunatilan välisen käytävän kokonaiselle seinälle sekä alakerran wc:n kaakelittomille seinille (katso wc:n 3D-kuva). Viininpunainen maali maalataan seinälle sienitekniikalla, jolloin väripinnasta tulee elävä ja se vivahtaa eri tummuusasteissa.

Viininpunainen sävyä numero N325.

Sienitekniikalla tehty seinä muistuttaa hieman kuvassa esitettyä pintaa, mutta on väriltää vielä tasaisempi. (Kuva on Tikkurilan kotisivuilta)

Yläkerran päämakuuhuoneseen tulevaa tapettia olen jo aiemmin esitellyt blogissani. Muihin pikkumakuuhuoneisiin tuodaan väriä yksinkertaisella maalipinnalla, kun yksi seinä per huone malataan. Sporttihuoneeksi ristitty pienempi makuu huone saa seinäänsä vihertävää väriä:


Harmahtava omenan vihreä. ”Lehvästö”, sävy numero S386.

Toinen, hilkun verran isompi pikkumakuuhuone sävytetään neutraalilla mutta kuitenkin lämpöä antavalla beigellä. Klassista – tiedän – mutta niin hyvännäköistä.

Beige, ”Kongolmeraatti”, sävy numero S484.

Harmittaa, kun nämä värit eivät näitä oikeilta näytöltä katsottuna… Höh..

Nyt rupeaa olemaan sen verran kiire materiaalivalintojen ja sisustusjuttujen kanssa, että oli pakko käyttää koko lauantai kaupoissa käymiseen. Pääsin matkaan vasta klo 14 mutta onneksi useimmat kaupat ovat auki lauantaisin kello 18 asti.

Aloitin kauppareissun K-raudasta, jossa katsoin maalisävyjä, mosaiikkilaattoja ja peilikaappeja.

Suurin osa seinistämme maalataan Tikkurilan maalarinvalkoisella (sävy nro G497 ”Höyry”). Alakertaan vierasvessaan sekä eteisen käytävään tulee sienitekniikalla maalattu viininpunaiset seinät. Yläkertaan tulee ainakin yhteen pikkumakuuhuoneeseen yksi värillinen seinä. Kerron tarkemmat värikoodit myöhemmässä postauksessa.

K-raudasta suuntasin Värisilmään. Se oli kuitenkin ainoa kauppa, jonne en ehtinyt – se meni kiinni jo klo 15. Värisilmässä pitää käydä ja sopia viimeiset jutut kaakeleiden toimitusajasta, sauma-aineista ja listoista. Pitänee sinne ehtiä sitten maanantaina…

Värisilmän parkkipaikalta suuntasin pikavisiitille Ikeaan. Sieltä ei löytynyt mitään uutta tai edes ihmeellistä. Ainoa asia, joka vahvistui oli se, että otamme pikkumakuuhuoneen liukuovikaapiston Ikeasta. Se on ainoa kaapisto, joka ei tarvitse olla mittatilauksena tehty, ja siinä Ikea-laatu riittää meille hyvin. Päätämme vasta myöhemmin tarkalleen minkälaisen Ikea-kaapiston otamme.

Ikea Pax-mallisto. Tämä yksinkertainen ja siisti, kokovalkoinen kaapisto on kokoa 200 x 66 x 236 cm ja se kustantaa 399 euroa. Erikseen valittavat hyllyt ja mahdolliset muut lisävarusteet kustantavat erikseen.

Seuraavaksi vuorossa oli Asko. Sieltä löysin aivan upean peilin vierasvessaan. Peili oli jo jonkun aikaa ollut hakulistalla, mutta ”sitä oikeaa” ei vielä ollut löytynyt. Alunperin – wc:n 3D-kuvan pohjalta – olin etsinyt kultaista peiliä. Samalla kultainen väri oli kuitenkin häirinnyt minua, koska suurin piirtein kaikki muu wc:ssä on kromia tai terästä, enkä muutenkaan ole kullan suuri fanittaja. Peili on mallia Scylla ja sen mitat ovat 82 x 112 cm. Hauskaa peilissä on kuitenkin se, että sen hopeinen kehys on mattapintainen ja siitä hohtaa hieman pronssinsävyistä väriä, joka sopii hyvin yhteen wc:n viininpunaisen seinän kanssa. Valitettavasti peilistä ei löytynyt kuvaa netistä, joten en pääse sitä tähän hätään esittelemään blogissani.

Siinä se reilu neljä tuntia nopeasti vierähtikin.

Sunnuntaina raahasin mieheni Askoon hyväksymään peilin ennen tuotteen maksamista. Samalla ostimme sieltä sängyn, kun se kerran oli hyvässä alennuksessa

Tämmöinen meille tuodaan kotiin sitten, kun pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen kotiin. Aika hyvään hintaan irtosi.

Askosta suuntasimme hiihtoladuille ja hiihtolenkin päätteeksi kävimme vielä tontilla. Minä siivosin sisätiloissa ja vein roskalavalle styroksia ja muovikääreitä sekä muualle säilöön väliseinien siporex-harkkojen puisia lavoja. Appiukko pilkkoo ne polttopuuksi.

Katolta oli tippunut miltei kaikki lumet, ja suuri osa lumesta oli kasaantunut parvekkeellemme. Mies lapioi lumet parvekkeelta sillä aikaa kun minä siivosin sisätiloissa. Lopputulos sekä sisällä että ulkona oli hyvä vaikkakin olimme molemmat todella väsyneitä yhteensä usean tunnin pituisen hiihtolenkin ja tontilla rehkimisen jälkeen.

Kameraa ei valitettavasti tällä reissulla ollut mukaan.
– –
Aiemmat kirjoitukset: Shoppaholic Osa 1 ja osa 2

Perjantaina kävimme talolla katsomassa torstain lattiavalun tulosta. Suurimmilta osin lattia oli erittäin sileä ja ”lattiamainen”. Märkätiloissa oli tietenkin tehty kaadot ja ne olivat hieman kuhmuraiset.

Ilmeisesti betonia ei ollut riittänyt ihan loppuun saakka, koska eteisessä oli noin neliömetrin kokoinen kolo, joka oli vielä valamatta. Uutta kuormaa ei kannata tuoda tuota varten, joten eteisen puuttuva neliö paikataan ensi viikon lopussa, jolloin yläkerran lattiavalua on kaavailtu.

Kuvasaldo alakerran lattiasta:

Tuommoisella härpäkkeellä lattia liipataan. Kuvaajan selän taakse jää eteinen. Kaukana edessä on keittö, oikealla on ruokailutila ja kuvan ulkopuolelle oikealle jää olohuone.

Kuva ruokailutilasta eteisen suuntaan.

Kuva olohuoneesta ruokailutilan (oikealla) ja keittön suuntaan (keskellä).

Liippakoneen terät – näyttävät tejokkailta.

Valaisinasialla jatketaan: Ulkovalaisimet ovat hankittu!

Alusta alkaen oli selvää, että halusimme Up-Down -valaisimet, jotka valaisisivat rapattua seinäpintaamme hienosti. Valaisimen väri olisi harmaa tai tumma metalli/alumiini.

Vaihtoehtoja tuossakin kategoriassa on loputtomasti ja niitä pohdin blogikirjoituksessani jo viime syksynä.

Loppupeleissä päädyimme Bauhausissa myytävään Glostrup-valaisimeen (malli nro 7412129).  Koska kuva ei löydy netistä, otin valaisimesta oikein omat valokuvat:

Eikö olekin hieno?

Valaisin maksoi 49,90 euroa/kpl ja se toimii kahdella energiaa säästävällä 9W:n GX53 -loisteputkilampulla. Valaisimen koko on 16,5 x 8,9 cm ja runko on tehty alumiinista.

Ostopäätökseen vaikutti ennen kaikkea hinta ja matalaenergialampun käyttö. Toki myös ulkonäkö oli mieleen. Näillä mennään!

Lattiavalu on tänään klo 13 alkaen. Jippii!

Kävin aikaisin aamulla tontilla valokuvaamassa viimeisen kerran ennen kuin putket peitetään sementillä.

Yleiskuva työmaarappusilta otettuna. Kuvan ylälaidassa ruokailutila ja alalaidassa olohuone.

Etualalla keittiö ja taustalla ruokailutila.

Tuohon tulevat rappuset toiseen kerrokseen. Takan hormi näkyy oikealla.

Eteinen.

Nyt ovat myös seinän laidat ja ikkunat karmeineen suojattu.

Huomenna on ylimääräinen työmaakokous – paljon asiaa olisi läpikäytävänä… Ja silloin näemme myös alakerran valmiin lattiavalun ensimmäisen kerran!

Luulin löytäneeni Juuri Sen Kattovalaisimen, joka tulisi olohuoneeseemme. Se olisi ollut Habitatin Lille-kattokruunu. Freesillä tavalla erilainen. Sopivan taiteellinen minun makuuni. Ja mieskin oli jo hyäksynyt valinnan.

Kyseistä valaisinta saa Suomesta vain tilaustuotteena Stockmannilta, joten viikonloppuna ollessamme Lontoossa kävimme paikallisessa Habitat-liikkeessä katsomassa valaisinta livenä. Se näytti juuri siltä, kuin olin odottanutkin – todellisuudessa ehkä jopa kuvaa paremmalta.

Huono juttu oli kuitenkin se, että tekniikka pelasi valaisimen pelistä pois. Valaisimen johdon pituus on vain 1,2 metriä eikä johtoa tarkastelumme pohjalta ilmeisesti pysty pidentämään. Kruunussa olevat valot ovat halogenejä ja valaisimen kattoon kiinnitettävässä osassa on isohko muunnin. Ilmeisesti johdon pituus muuntimen ja lampun välillä ei voi olla kahta metriä pidempi…??

Kyseinen tila, johon valaisin tulisi, on tuo ainoa todella korkea kohta talossamme, ja johdolla pitäisi olla pituutta ainakin 3,5-4 metriä.

Itku meinasi päästä, kun mönkään meni. Olemme siis jälleen tasan samalla lähtöviivalla kuin neljä kuukautta sitten.

Kiitokset kaikille vastauksistanne ja kommenteistanne. Ylimääräisesti eniten ääniä sai vaihtoehto B, johon myös itse olin kallistumassa. Myös uusia, varteenotettavia vaihtoehtoja tuli esille, kuten kipsilevy tai muu slammattu pintamateriaali.

Valintamme tulee siis osumaan joko vaihtoehtoon B mutta harmaan värisillä puunsyille – ei beige, kuten kuvaamassani vaihtoehdossa B – tai sitten uuteen vaihtoehtoon, kipsilevyyn. Pitänee keskustella urakoitsijan kanssa ja katsoa mihin yhdessä päädytään. Raportoin myöhemmin lopullisesta päätöksestä.

Arpa osui tällä kertaa Raksanaiseen.Laittaisiko minulle sähköpostilla postiosoitteesi niin laitan Pattex-pakettia sinulle tulemaan!