Avainsana-arkisto: ei-kategoriaa

Ensimmäiset kylvöt tehty

Ensimmäiset siemenet pistin itämään pari-kolme viikkoa sitten. Nyt kylvökset ovat jo kasvaneet sen verran, että minikasvihuoneen kansi ei enää mahdu päälle. On aika siirtää laatikot hieman isompaan minikasvihuoneeseen.

Kissaturvallinen minikasvihuone irtosi K-raudasta 25 eurolla.
Ei ole kauneudella pilattu, mutta ajaa asiaansa.

Tulossa on oreganoa, basilikaa ja timjamia sekä vielä kylmähoidossa olevaa rosmariinia. Viime vuonna yrttiviljelmät menivät harikoille, joten toivotaan parempaa onnistumista tänä vuonna!

Oreganon alkua.

Myös tomaatit pistin aluille – katsotaan ehditäänkö saada kunnon satoa tänä vuonna.

Tomaatteja on tulossa mallia ’Balkonzauber’ ja ’Tiny Tim’.

Vielä pitäisi hankkia munakoisonsiemeniä… ja-ja-ja kaikkea muutakin! Viherpeukalo on saamassa yliotteen!

Viime vuonna istutin vappupäivänä porkkanansiemenet suoraan ulkolaatikoihin. Tänä vuonna ei taida onnistua, kun tuossa on vielä puolisen metriä lumikinosta kylvölaatikoiden päällä. Plääh!

Coco Chanel

Anteeksi, en voi olla jakamatta pari kuvaa kanssanne.

 

Pikku-Coco tulee kotiin vasta helatorstaina, mutta kävimme katsomassa häntä tänään Tampereella Hilma-kissan luona.

Nyt on jotain kivaakin odoteltavaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lisäksi 🙂

Hiljaiseloa ja odottelua, vol. II

Viime kerralla, kun autokatos-parvekkeemme oli Helsingin hallinto-oikeudessa käsittelyssä, muistelin, että käsittelyaika oli puolisen vuotta. Siksi olimme odotelleet päätöksiä helmikuussa.

Kun postia ei tulla tupsahtanut postilaatikkoon, soittelin viikolla Helsingin hallinto-oikeuden asiakaspalveluun. Selvisi, että prosessi on vielä vaiheessa. Sain myös tietää, että tämän hetkinen käsittelyaika on 7,2 kuukautta. Meidän asissa liikutaan nyt aikajanassa 5,8 kuukautta, eli vielä on arviolta 1,5 kuukautta odottelua tiedossa…

Siis miten siinä voi kestää niin kauan? Ärripurri!!

Aikajanasta:
Naapuri teki valituksen hallinto-oikeuteen syyskuun puolivälissä. Marraskuun lopussa laadimme oman selityksemme naapurin valitukseen. Siinä välissä myös Vantaan Rakennusvalvonta oli antanut lausuntonsa asiassa. Soittaessani hallinto-oikeuteen nyt viikolla maaliskuun puolivälissä he odottelivat vasta naapurin vastaselitystä meidän selitykseen.

Siis ymmärrän, että toiminta viranomaisilla voi olla hidasta ja on jonoja jne., mutta miten lausuntojen keräämisessä, eli paperien lähettämisessä asianomaiselta toiselle, voi mennä viisi kuukautta!?

Naapurin oli toimitettava vastaselityksensä hallinto-oikeuteen maanantaina 11.3., mutta ainakaan keskiviikko aamupäivään mennessä sitä ei vielä ollut tullut. Kuulemma postia odottellaan kaksi arkipäivää, koska kirjekuori, jossa on viimeisen toimituspäivän päivämäärä, hyväksytään vielä. Eli annetaan postille kaksi arkipäivää aikaa tulla perille.

Loppuviikosta en ehtinyt työkiireiden takia soitella uudemman kerran, joten asia selviää vasta ensi viikolla. Nyt pitäisi hallinto-oikeudella ainakin olla kaikki taustapaperit, selitykset ja lausunnot kunnossa, joten päätöksenteko on seuraava vaihe. *peukut pystyssä*

Perjantai vietettiin kahdestaan – tai kolmistaan, jos Bertta-kissa lasketaan mukaan – kynttiläillallisen merkeissä. Ei mitään ihmeellistä juhlittavaa, mutta päätimme syödä ja juoda hyvin. Lampaankare haettiin kauppahallista ja huippuviinin sponsoroivat Irena ja Markku. Alkon lahjakortti ei ole lainkaan huono keksintö! 🙂


Raportoin blogissani rakennuslupaan liittyvistä haasteista, koska haluan raportoida rakennusprojektimme vaiheista totuudenmukaisesti ja avoimesti. Kirjoituksissani esittämät asiat ovat pääsääntöisesti lyhennelmiä alkuperäisistä teksteistä ja tekstit voivat myös sisältää omia tulkintojani. Kaikki asiaan liittyvät asiakirjat ovat julkisia dokumentteja. Vantaan Kaupungin asiakirjat ovat ladattavissa KTweb:stä. KTweb on Vantaan kaupungin internetpalvelu, josta voi hakea kaupungin kokousten esityslistojen ja pöytäkirjojen asioita ja liitteitä sähköisessä muodossa.

Hiljaiseloa ja odottelua

Projekteissa isoin -blogissa on ollut hiljaista viimeisen kuukauden. Odottelemme Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä parveke-autokatosasiassamme. Päätöksen pitäisi tulla any day… Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsisimme viimeistelemään autokatoksen ja sen yläpuolelle tulevan parvekkeen heti keväällä!

Viimeisen kuukauden aikana ei siis ole tapahtunut paljon raportoitavaa:

  1. Parvekkeen vedenhallintajärjestelmän viimeistely on saatu tehtyä, eli näihin kuviin verrattuna sadevesikourut on nyt saatu asennettua siten, että vesi ohjautuu suoraan hulevesikaivoon.
  2. Rappausurakoitsija kävi arvioimassa autokatoksen rappauskustannukset. Appivanhempien autotallissa säilytettyjä kesän 2011 rappausurakasta ylijääneitä väripurkkeja käytiin tarkastelemassa, ja ne ovat ilmeisesti vielä käyttökelpoisia. Siinä säästämme ainakin pienen pennin.
  3. Lunta on luotu kuten moni muukin omakotitalon omistaja on saanut tehdä. Vantaalla satoi parisen viikkoa sitten useampia senttejä lunta monta peräkkäistä päivää. Vinksautin selkäni, jonka jälkeen mies on saanut tehdä enemmän yksin. Tein jää- ja lumilyhtyjä sen sijasta.

Että semmoista meillä.

Suihkuhuoneen kirstu

Huomaan, että minulta on jäänyt paljon raportoimatta kodin sisustusjuttuihin liittyen, joten jatketaan vielä hetki ”uusvanhojen” asioiden kertomisella:

Saunan valmistuttua elokuussa 2011 havaitsimme, että penkki, kirstu tai muu alaslaskutila olisi tarpeen suihkutilassa, koska erillistä pukuhuonetta saunan yhteydessä ei ole. Olin jo ajatellut perinteisen penkin hankkimisen tai teettämisen näppäräkätisellä apellani, kun kevättalvella 2012 varmistui, että pikkuinen Bertta-kissa muuttaisi kotiimme. Tulimme siihen lopputulokseen, että kissalaatikon paras paikka olisi saunatilassa. Siellä se ei ole tiellä, eikä se ”häiritse” talon muuta sisustusta.

Siispä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: teetimme kirstun, joka toimii sekä alalaskutilana ja pyykkikorina että kissavessana.

Esittelin appiukolle luonnostelemani piirustuksen kirstusta: Kissanvessa on näin ja näin iso, joten kirstun minimikoko on tämä. Tuohon kannen alle tulisi pyykkikori, ja tästä pitää kulma pyöristää, ettei kulkuväylä mene turhan ahtaaksi. Ja sitten vielä toiseen päähän pyörät alle, jotta kirstua voisi helposti liikuttaa esimerkiksi siivouksen ajaksi pois.

Ei siinä mennyt kuin viikko niin meillä oli kirstu nikkaroitu – pakko vielä kerran kehua appiukon taitoja! Maalasin saunapanelista tehdyn kirstun Osmo-saunavahalla, jotta kokonaisuus istuisi valko-harmaasävyiseen miljööseen.
 

Kissalaatikon takana oleva pieni tila on varattu jämäkankaasta
ommellulle pyykkikorille tai -kassille. Pyykkikassi kiinnittyy
kirstun sisäpuolelle kiinnitettyihin koukkuihin, josta sen saa helposti
irrotettua ja kuljetettua pyykkeineen yläkertaan, jossa pesukone on.

Olemme kaiken kaikkiaan olleet erittäin tyytyväisiä saunakirstuumme. Se on juuri sopivan kokoinen, että siihen saa vaihtovaatteet laitettua, ja kissanvessa on näppärästi piilossa katseelta.

Aino, mitä pitää muistaa, on jättää sauntilan liukuovi sen verran auki, että Bertta pääsee luikertelemaan siitä ”naistenhuoneeseensa”!

Olohuoneen elektroniikkataso esittelyssä

Tässä väliin ”vanhempi” kuvapäivitys:

Alkuun, kuten varmaan monen muunkin muuttajan kodissa, olohuoneen lattialla jökötti kodin viihde-elektroniikka. Meillä näin vajaan vuoden muutosta kesällä 2011.

Sohvapöytääkin etsimme tovin, ennenkuin päädyimme Ikean valkoiseen, korkeakiilto Tofteryd-pöytään. Strategiana oli siis löytää sohvapöydän tyyliin sopiva valkoinen, mieluiten korkeakiilto taso, johon viihdeelektroniikka mahtuisi piiloon. Piilotettavia koneita oli subbarin lisäksi kotiteatterin ohjausyksikkö, Blu-Ray -soitin, digiboksi ja wlan-laite.

Syksyn 2012 Habitare-messuilla bongasin Kruunukalusteen Oliivi tv-tason. Se oli ulkonäöltään mieluinen ja varmasti korkelatuinen. Ikävä kyllä se oli mitoiltaan liian iso (minimileveys kahdella osalla 180 cm) ja turhan kallis (kahdella lasisella kippiovella 759 euroa).

Etsintä jatkui, kunnes päädyimme jälleen kerran Ikeaan. Valitsimme olohuoneen elektroniikkalaitteiden säilytystasoksi Bestå-sarjan valkoisen, korkeakiilto tason. Se oli kahdella moduulilla (umpinainen ovi ja lasinen ovi) sopivasti 120 cm leveä, ja sopi ulkonäöltään hyvin kokonaisuuteen. Hintakin oli Oliivi-tasoon verrattuna hyvin paljon huokaempi: vain reilu 100 euroa maitolasipäällyslevyineen!

Tässä lopputulos kuvina:

1,5 vuoden projekti saatettu loppuun

Joskus käy juuri näin, että hankkii jonkun pienen asian, jonka asentaminen kestää ikuisuuden. Minun tapauksessa kyse on metristä maitolasitarraa, joka on ollut tarkoitus asentaa saunaosaston ikkunaan.

Saunoessamme uudessa kodissamme ensimmäistä kertaa kesällä 2011, huomasimme nimittäin, että naapureilla on suora näköyhteys yläviistosta heidän olohuoneesta meidän suihkutilaan – ja sehän ei kauheasti lämmitä. Laitoimme ikkunan eteen väliaikaisen näköesteen, ja tilasin verkkokaupasta maitolasitarraa. Väliaikainen näköeste, muovinen sanko, oli paikallaan noin 1,5 vuotta…

Sain tarran asennettua vihdoin viime viikolla!

Maitolasitarra asennettuna.

Nyt eivät naapurit enää näe, kun käymme suihkussa alakerrassa!

Samainen ongelma oli myös alakerran vessassa. Tila ei kuitenkaan ole yhtä kriittinen, koska siellä harvoin ollaan kokonaan alasti. Tila ei myöskään ole yhtä syvä/pitkä kuin saunatila, joten näköyhteyskään ei ole yhtä suora kuin saunatilassa.
 

Alakerran vessassa riitti, että puolikas ikkuna tarroitettiin.

Naapureiden olohuoneen ikkuna näkyy vessaikkunastamme.

 

Puolikas tarra riittänee hyvin tähän tilaan. Valokuva on otettu
vessapöntöllä seisten. Lattialla seisten samanlaista näköyhteyttä ei ole.

Tarran hankin siis 1,5 vuotta sitten Tarratehtaan verkkokaupasta. Tarra on 80 micronin polymeerista PVC-kalvoa, joka muistuttaa hiekkapuhallettua lasipintaa. Tuote on tarkoitettu ikkunateippauksiin sekä sisä- että ulkotiloissa, ja sen lämmönkestävyys on erinomainen (miinus 30 asteesta plus 80 asteeseen). Ulkopintaan teipattuna tarralle luvataan jopa 7 vuoden kestoa, käytännössä se kestää luultavasti paljon pidempäänkin.

Hintaa tarralle tuli kuljetusmaksuineen ruhtinaalliset 10 euroa. Verkkokauppa oli toimiva ja toumitus erittäin nopea. Tarra-arkki oli pakattu asianmukaisesti rullalle ja se saapui perille naarmuitta. Suosittelen!

Pressut poistettu, parveke lumen peitossa

Pähkäilin taannoin, mitä parvekkeelle tapahtuu, kun talvi tulee päälle. Selvisimme kuitenkin toivottavasti kunnialla ja kotiamme vaalien.

Kuten kuvasta näkyy pressut ovat nyt poistettu. Kosteus saatiin hallintaan lämmittimien avulla, jonka jälkeen parveke suojattiin kauttaaltaan vedeltä. Lisää vesivahinkoja taloomme emme missään nimessä halua.

Uusilta vesivahingoilta suojautuminen tarkoitti vesieristeen rakentamista päivitettyjen rakennesuunnitelmien mukaan. Enää meillä ei ole ns. käännettyä kattoa, vaan ihan tavallinen huopakatto. Vedet valuvat parvekkeen keskelle, josta vedet kulkeutuvat kaivon ja rännin kautta hulevesijärjestelmään.

Tumma linja parvekkeen yläreunassa on betonivalu, jonka avulla
saatiin kallistus tehtyä parvekkeen keskipisteen suuntaisesti.

Kuvassa näkyy parvekelattian kaivo, josta sadevesi tullaan johtamaan
kulman takana olevaan hulevesikaivoon.

Näkymä talon etupuolelta:

Autokatoksen alla ollut purkujätteiden kasa on vihdoin saatu kuskattua pois, ja auto on jälleen omalla paikallaan katoksen alla:

Koska autokatos ja sen yläpuolella oleva parveke (rappaamaton osa) on edelleen rakennuskiellossa, teimme nyt vain talomme suojaamiseksi vältäämättömät vesieristetoimenpiteet.

Odotamme Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä asiassamme tammi-helmikuussa. Oletettavasti päätös on meille suotuinen, ja pääsemme vimmeistelemään parvekkeemme heti keväällä.

Jotta parveke saataisiin käyttökuntoon, siihen pitää vielä saada kaiteet sekä 1,7 metriä korkea näköeste naapurin suuntaan, pellit, rappaus ja puulaatoitus.

Oikeudenmukaista
Uutta Vuotta 2013 toivottaen!