Kaivuri on nyt pari päivää tehnyt työtä tontillamme. Toissa päivänä aloitettiin työmaaliikenteen liuskan kaivaminen ja eilen siirryttiin talon monttua kaivamaan. Ensimmäinen 40-50 senttimetrin pintaraapaisu oli kuivaa ja pölyävää turvetta, jonka jälkeen ollaan kaivettu savea.
Tontti on niin pehmeä, että kaivurikin tuntuu uppoavan sinne, ellei käytä kauhaa nostaakseen itse itsensä takaisin ylös. Sen verran savinen maa on kuivallakin kelillä, että maaperä ihan hölskyy jalkojen alla, kun saappailla sen päällä kävelee. Pintavesi pitäisi olla aika lähellä maapintaa, mutta onneksi näin kuivilla keleillä sitä ei ainakaan vielä ole näkynyt. Voi olla, että tulee ongelmia, kun aletaan kaivamaan viemäriputkelle koloa…
Eilen illalla tehtiin taas halkoja mieheni kanssa. Pöllypino ei ikinä tunnu pienenevän vaikka klapipino kyllä kasvaa.
Tänään pidämme ”vapaapäivän” puutöistä. Lauantaina suunnittelemme sitten urakoivamme oikein kunnolla.
Juu, pitäkää mieluusti sormia ja varpaita ristissä puolestamme – sitä tarvitaan kyllä.
Uusin käänne on tosiaan se, että maaperä on niin löysää, että kaivinkonekin uppoaa sinne. Maaurakoitsija on sopinut treffit tontille maaperän pohjatutkimuksen tehneen kanssa, jotta he voisivat yhdessä pohtia, mitä asian eteen olisi tehtävissä. Kyllähän se jollakin tavalla saadan ratkottua, mutta näen jo dollarimerkit silmieni edessä…
Ai että :)! Siitä se lähtee. Pidetään nyt vähintään näin virtuaalisesti sormia ja varpaita ristissä, että kelit suosivat työmaatanne.
Itsekkin muistan hetken kun kaivuri saapui tontille. Ajatus siitä, että kohta tässä on ikioma talomme, joka on tehty juuri meitä varten tuntuu hienolta.
Onnea rakennusprojektillenne.
Hienoa, että pääsitte vaikeuksien kautta lopulta tähän vaiheeseen. Se on hieno fiilis kun kaivinkone iskee kauhan maahan ja alkaa jotain konkreettista tapahtumaan tontilla 🙂